Viikonlopun koitokset

Haastajasarja Rahola
Lauantai aamuna Raholan liikuntakeskukseen matkasi joukko innokkaita nuoriamiehiä ottamaan mittaa Classicin ja Urbansin kovista joukkueista. Joukkoon uskaltautui myös -02 joukkueesta Lassi, jolle hatunnosto rohkeudesta lähteä uusien kavereiden mukaan koko päiväksi, ilman tukea oman ikäisiltä kavereilta.

Ensimmäisenä pelissä vastassa Classic, jonka kanssa ensimmäinen ja toinen erä väännettiin tasaisesti. Toisella erätauolla lanseerattiin koiranpentu-filosofia, sillä vaikka peli oli tasaista, vetivät pojat kentällä koiranpentumaisella innostuksella pitkin kenttää. Fokus oli pallossa ja puolustaminen jäi hieman vähäiselle. Kolmanteen erään lähdettiin ottamaan vastustajan 4-3 johtoasemaa kiinni rauhallisella ja puolustusvoittoisella taktiikalla. Ajatus oli hyvä, mutta... Koiranpennulta lähti ihan lapasesta ja juoksentelu pitkin kenttää ja halu saada pallo itselle kostautui maalikerrallaan. Lopputulos Classicille 11-3. Vaikka Lehtimäki maalissa joutui kaivamaan pallon 11 kertaa takaansa, ei maalivahdin piikkiin tässä pelissä voi maaleja laittaa. Roope pelasi erinomaisesti, eikä niitä kolmansia ripareita voi laittaa veskan piikkiin...  Reilu tunnin tauko ja miettimään miten saada pentumainen kohellus pelistä.

Toisessa pelissä vastassa tuttu- tutumpi- SCU. Peli alkoi erittäin kypsästi ja pallo liikkui pakista hyökkääjille todella hienosti. Paikat käytettiin hyökkäyspäässä ja niitä riitti jopa hukattavaksi asti. Erätauolla joku pojista kysyi "vieläkö me pelataan kuin koiranpennut?"... Ei pojat, ette pelanneet kuin koiranpennut vaan kuten salibandyä parhaimmillaan pelataan!! Toisessa erässä jatkettiin samalla tahdilla ja pyrittiin pitämään muutaman maalin johto/ kasvattamaan sitä viimeiseen erään. Viimeiseen erään lähdettiin 5-3 johtoasemassa. Pelin käynnistyessä oli nopeasti huomattavissa, että pennut olivat palanneet... Halu ratkaista peli oli piirtynyt todella voimakkaasti, vaikka olimme juuri keskustelleet ettei vastustaja voi voittaa jos ei saa maaleja. Maali kerrallaan kaveri hiipi tasoihin ja ohi... Aikalisä ja tiputus hetkeksi kahteen kenttään. Seuraavassa vaihdossa tasoihin, mutta seuraavan kolmen minuutin sisällä maaleja tehtiin yhteensä seitsemän ja niitä hakattiin vuoronperään kaverille jäädessä se viimeinen maaleista. Neljän minuutin kahdella kentällä peluutuksen jälkeen siirryttiin suosiolla takaisin kolmeen kenttään, sillä supistaminen ei tuottanut selvää lisäarvoa ja pojat olivat kuitenkin tulleet pelaamaan. Maalin takaa-ajoa jatkettiin loppuun asti ja lopun hyvistä paikoista huolimatta Urbans kirjasi voiton lukemin 8-9. Kuten ensimmäisessäkin pelissä, maalivahtipeli onnistui erinomaisesti. Tällä kertaa koppeja liimasi Aallon Niklas!

Jos viimekaudella vahvuutenamme oli viimeiset erät ja niissä pystyttiin pelit kääntämään, niin tänään ei ollut se päivä. Viimeisissä erissä meille tehtiin yhteensä 13 maalia, joka on aivan liikaa. Nyt pitää keitellä seuraaviin turnauksiin uudet käärmekeitot, jotta turha höntyily saadaan pois. Mainittavaa lauantain pelissä oli, että tulikasteensa salibandy kentillä sai joukkueestamme kaksi poikaa. Leevi Ailiolle sekä Julius Törnroosille kyseessä olivat ensimmäiset viralliset sarjapelit ja pojat hoitivat hommansa erittäin hienosti! Juliuksesta kuoriutuu tulevaisuudessa erinomainen puolustaja ja Leevin laitakamppailuista moni pojista saa ottaa jo nyt mallia.

Eliittisarja Iittala
Edessä pitkä päivä, jossa vaadittiin kärsivällisyyttä niin pojilta, kuin vanhemmiltakin. Edessä kuitenkin kahdeksan säbä-matsia sekä lähes kymmenen tunnin kahvion hoito.

Ensimmäisessä pelissä vastaan asettui LeKi. Peli muistutti lähinnä valmennuksen kauhistusta, kuin ylpeyttä seurata poikien tekemistä. Syöttöjen laatu, joukkueena pelaaminen, ohjeiden noudattaminen ja muut salibandyyn kuuluvat osa-alueet olivat unohtuneet edellisen päivän treeneistä. Jos Raholassa oltiin koiranpentuina, niin Iittalassa oltiin Minä asenteella, jossa muut ovat paikalla vain minua varten. Onneksi pelin lopputuloksen kannalta huonompikin tekeminen riitti, sillä ottelusta tuli 5-3 voitto, mutta pääntaputuksia ei tästä ottelusta jaettu... Pojat kotiin ja valmennus miettimään miten seuraavassa ottelussa peliä saadaan parannettua.

Toisessa ottelussa, useampi tunti myöhemmin vastaan Karhut Porista. Ennakkoon luvassa hyvä vääntö, sillä Karhut olivat ennen lauantaita sarjan piikkipaikalla. Ensimmäisessä vaihdossa Karhujen karvaus vasta puolestakentästä aiheutti pojille ihmetystä ja pakit jäivät omaan päähän seisomaan pallo lavassa. Kun alkushokista oli toivuttu, niin palloa nostettiin jalalla tyhjät pois ja laitettiin palloa välillä laitojen ja välillä keskustan kautta liikkeelle ja iskettiin harppuunan lailla Porilaisten päätyyn. Onnistumisia napsahteli tasaiseen tahtiin ja Porilaisten pelin yskähdellessä ja jäädessä meidän puolustukseen ensimmäinen erä meille 5-0. Toisen erän alussa Karhut muutti karvaustaan aktiivisemmaksi ja iski kahdella päälle. Tämä taas sopi meille passiivista karvausta paremmin, sillä sitä treenataan jatkuvasti. Erä meille 4-1, joten viimeiseen erään tilanteessa 9-1. Kolmannessa erässä karvaus rauhoittui ja osapuolet keskittyivät parantelemaan lopputulosta. Tosin Horilan Roope oli päättänyt, että yksi maali riittää ja piti erän nollissa. Lopputuloksen 11-1 loistaessa taululla, joukkue lauloi Johnille syntymäpäiväonnittelun 40 v. päivien kunniaksi ja valmennus sai huokaista päivän päättyneeksi.

Mielenkiintoista miten pelit päivän sisällä vaihtelevat laidasta laitaan ja jopa pelin sisällä on omat tuskan ja loiston hetkensä. Valmennuksen tavoitteena saada kauden mittaan ailahtelevuutta pienemmäksi ja peleihin tiettyä suorittamisen varmuutta. P.S. Maalikoosteita odottaville tiedoksi, että nauhalla on viikonlopulta ainoastaan peli LeKiä vastaan, joka tulee koosteena viikon puolessa välissä omalle välilehdelleen.