klo 13 fosu - steelers 4-3 (0-0, 2-1, 2-2)
Peli hallussa ja maalit tiukassa. Forsan mv loistavassa vireessä ja punainen metallikehikko helisi. Jos joskus voi käyttää legendaarista lausahdusta "hyvällä pelillä häviäminen ei valmentajaa haittaa", niin nyt on sen paikka. FoSu pelasi varmasti yhden sen parhaista peleistä ja pojat joutuivat tekemään uskomattoman määrän töitä jokaisen maalin eteen. FoSun siilipuolustusta yritettiin purkaa aina loppuun asti, eikä suostuttu luovuttamaan ennenkuin loppusummeri pärähti soimaan. Vaikka vastustaja ajoittaisilla vastaiskuilla kävi lisäämässä johtonsa aina 4-1 asti, ei peli notkahtanut ja töitä tehtiin joukkueena ensimmäisen erän alusta aina kolmannen erän loppuun asti. Aina voidaan todeta, että hieman paremmalla onnella, hieman paremmalla viimeistelyllä ja hieman erilaisella tuomaroinnilla lopputulos olisi voinut olla tyystin erilainen. Oli miten oli, niin maalit lasketaan ja FoSu pelasi hyvin ja ansaitsi voittonsa tehden enemmän maaleja. Hatunnosto vielä vastustajan maalivahdille, joka pelati huikean pelin ja antoi omalle joukkueelleen mahdollisuuden voittoon.
klo 15 ilves green - steelers 6 - 8 (2-5,3-0, 1-3)
Kärkikamppailu, joka ei missään vaiheessa noussut sen mukaiselle tasolle (paitsi pöytäkirjassa). Pojat olivat edellisestä pelistä sisuuntuneena päättäneet voittaa ottelun ja se näkyi kentällä. Peli alkoi heti vyöryä vastustajan maalia kohden ja palloa painettiin yksinkertaisella taktiikalla kohti maalia ja niitä käytiin välillä onnekkaammin ja välillä taidokkaammin pistämässä luukulta sisään. Tilanne kolmeen nollaan ja vastustaja pakotettu ottamaan aikalisä. Aikalisällä pojilta oivallus, että peliä ei ole vielä pelattu ja töitä pitää jatkaa samaan malliin. Peli jatkui ja ajassa 7.30 tilanteeksi 4-0. Kaippa se nosti selät pystyyn ja kannua alettiin nostelemaan pään sisällä, sillä peli muuttui täysin. Ilves oli saanut riveihinsä mukaan Mäkelän Waltterin, jonka nimi kannattaa poikien painaa mieleensä. Lahjakas kaveri on kuluvan kauden pelannut haastajasarjaa toisten lajien harrastamisen takia ja nakutellut siellä n. seitsemän pisteen ottelutahdilla. Poika totesi, että nyt saa riittää ja aloitti nostamaan joukkuettaan taas mukaan peliin. Erätauolle lukemissa 5-2 ja toisessa erässä pelikellon näyttäessä 26.39 oli meidän vuoromme ottaa aikalisä, taululla ollen lukemat 5-5. Waltteri oli painanut hatullisen maaleja ja sytyttänyt joukkueen taistelemaan voitosta. Onneksi viimeiseen erään pojat taas lisäsivät liikettä ja tiivistivät omanpään pelaamista. Vastustajan paikat pystyttiin peittämään ja vikkelät kaverit muistettiin pitää lähellä (paitsi Waltteri, joka painoi vielä yhden häkin). Toisessa päässä peli muutettiin taas yksinkertaisemmaksi ja käytiin taistelemassa maalin edustalta pallot sisään. Mitään kaunista se ei joka kerta ollut, mutta maalit meille viimeisessä erässä 1-3 ja voitto tärkeästä kärkiottelusta.
Se minkä takia ottelu ei missään vaiheessa päässyt sen mukaiselle tasolle johtui hyvin pitkälle ulkoisista tekijöistä. Kaikki paremmin tuntevat tietävät, että olosuhteista valittaminen ja tuomareiden syyttäminen ei kuulu tapoihin ja on SM-tasolla jopa sakottamisen perusteena, niin muotoillaan asia vaikka näin... Kun kaksi hyvää ja tasaista joukkuetta kohtaavat, olisi hienoa, että ulkoiset tekijät olisivat sen mukaisella tasolla. Lattia on aina molemmille sama, mutta nopeissa liikkeissä ja suunnan muutoksissa olisi olennaista, että lattia antaisi pitoa kengänpojalle. Pallon hallinta on helpompaa, kun alusta on tasainen ja jopa hieman joustava, jotta pelurit voivat keskittyä pelaamiseen pienten pomppujen hallinnan sijaan. Lattiaa isompi juttu on kuitenkin salibandysäännöt ja niissä olevien kohtien noudattaminen, joista päättämisen näen yleensä tuomareiden asiaksi. Jos kyseisten sääntöjen viheltäminen tai viheltämättä jättäminen alkaa häiritä peliä tai pillin kanssa toimivien henkilöiden on vaikea edes keskustella poikien kanssa rakentavasti, on pelissä häiriötekijöitä, jotka vievät pojilta kyvyn keskittyä itse pelaamiseen. Pelistä tulee linjan mukaista, eli hyvin rikkovaa ja karmeata katsella. Kuvaavaa on, että vastustajan valmentajan kanssa keskusteltiin kesken pelin ja pyrittiin kumpikin omalla tahollamme vähentämään mailaan hakkaamista ja lisäämään liikkumista, kun varsinaisten viranhaltijoiden toimenkuvaan ei tuntunut moinen kuuluvan... Mutta kuten aikaisemminkaan, niin en nytkään valita kentästä, enkä tuomaroinnista vaan sanon, että ottelu ei noussut sarjakärkien väliseksi taisteluksi, vaikka sitä etukäteen molemmin puolin toivottiin.
Peli hallussa ja maalit tiukassa. Forsan mv loistavassa vireessä ja punainen metallikehikko helisi. Jos joskus voi käyttää legendaarista lausahdusta "hyvällä pelillä häviäminen ei valmentajaa haittaa", niin nyt on sen paikka. FoSu pelasi varmasti yhden sen parhaista peleistä ja pojat joutuivat tekemään uskomattoman määrän töitä jokaisen maalin eteen. FoSun siilipuolustusta yritettiin purkaa aina loppuun asti, eikä suostuttu luovuttamaan ennenkuin loppusummeri pärähti soimaan. Vaikka vastustaja ajoittaisilla vastaiskuilla kävi lisäämässä johtonsa aina 4-1 asti, ei peli notkahtanut ja töitä tehtiin joukkueena ensimmäisen erän alusta aina kolmannen erän loppuun asti. Aina voidaan todeta, että hieman paremmalla onnella, hieman paremmalla viimeistelyllä ja hieman erilaisella tuomaroinnilla lopputulos olisi voinut olla tyystin erilainen. Oli miten oli, niin maalit lasketaan ja FoSu pelasi hyvin ja ansaitsi voittonsa tehden enemmän maaleja. Hatunnosto vielä vastustajan maalivahdille, joka pelati huikean pelin ja antoi omalle joukkueelleen mahdollisuuden voittoon.
klo 15 ilves green - steelers 6 - 8 (2-5,3-0, 1-3)
Kärkikamppailu, joka ei missään vaiheessa noussut sen mukaiselle tasolle (paitsi pöytäkirjassa). Pojat olivat edellisestä pelistä sisuuntuneena päättäneet voittaa ottelun ja se näkyi kentällä. Peli alkoi heti vyöryä vastustajan maalia kohden ja palloa painettiin yksinkertaisella taktiikalla kohti maalia ja niitä käytiin välillä onnekkaammin ja välillä taidokkaammin pistämässä luukulta sisään. Tilanne kolmeen nollaan ja vastustaja pakotettu ottamaan aikalisä. Aikalisällä pojilta oivallus, että peliä ei ole vielä pelattu ja töitä pitää jatkaa samaan malliin. Peli jatkui ja ajassa 7.30 tilanteeksi 4-0. Kaippa se nosti selät pystyyn ja kannua alettiin nostelemaan pään sisällä, sillä peli muuttui täysin. Ilves oli saanut riveihinsä mukaan Mäkelän Waltterin, jonka nimi kannattaa poikien painaa mieleensä. Lahjakas kaveri on kuluvan kauden pelannut haastajasarjaa toisten lajien harrastamisen takia ja nakutellut siellä n. seitsemän pisteen ottelutahdilla. Poika totesi, että nyt saa riittää ja aloitti nostamaan joukkuettaan taas mukaan peliin. Erätauolle lukemissa 5-2 ja toisessa erässä pelikellon näyttäessä 26.39 oli meidän vuoromme ottaa aikalisä, taululla ollen lukemat 5-5. Waltteri oli painanut hatullisen maaleja ja sytyttänyt joukkueen taistelemaan voitosta. Onneksi viimeiseen erään pojat taas lisäsivät liikettä ja tiivistivät omanpään pelaamista. Vastustajan paikat pystyttiin peittämään ja vikkelät kaverit muistettiin pitää lähellä (paitsi Waltteri, joka painoi vielä yhden häkin). Toisessa päässä peli muutettiin taas yksinkertaisemmaksi ja käytiin taistelemassa maalin edustalta pallot sisään. Mitään kaunista se ei joka kerta ollut, mutta maalit meille viimeisessä erässä 1-3 ja voitto tärkeästä kärkiottelusta.
Se minkä takia ottelu ei missään vaiheessa päässyt sen mukaiselle tasolle johtui hyvin pitkälle ulkoisista tekijöistä. Kaikki paremmin tuntevat tietävät, että olosuhteista valittaminen ja tuomareiden syyttäminen ei kuulu tapoihin ja on SM-tasolla jopa sakottamisen perusteena, niin muotoillaan asia vaikka näin... Kun kaksi hyvää ja tasaista joukkuetta kohtaavat, olisi hienoa, että ulkoiset tekijät olisivat sen mukaisella tasolla. Lattia on aina molemmille sama, mutta nopeissa liikkeissä ja suunnan muutoksissa olisi olennaista, että lattia antaisi pitoa kengänpojalle. Pallon hallinta on helpompaa, kun alusta on tasainen ja jopa hieman joustava, jotta pelurit voivat keskittyä pelaamiseen pienten pomppujen hallinnan sijaan. Lattiaa isompi juttu on kuitenkin salibandysäännöt ja niissä olevien kohtien noudattaminen, joista päättämisen näen yleensä tuomareiden asiaksi. Jos kyseisten sääntöjen viheltäminen tai viheltämättä jättäminen alkaa häiritä peliä tai pillin kanssa toimivien henkilöiden on vaikea edes keskustella poikien kanssa rakentavasti, on pelissä häiriötekijöitä, jotka vievät pojilta kyvyn keskittyä itse pelaamiseen. Pelistä tulee linjan mukaista, eli hyvin rikkovaa ja karmeata katsella. Kuvaavaa on, että vastustajan valmentajan kanssa keskusteltiin kesken pelin ja pyrittiin kumpikin omalla tahollamme vähentämään mailaan hakkaamista ja lisäämään liikkumista, kun varsinaisten viranhaltijoiden toimenkuvaan ei tuntunut moinen kuuluvan... Mutta kuten aikaisemminkaan, niin en nytkään valita kentästä, enkä tuomaroinnista vaan sanon, että ottelu ei noussut sarjakärkien väliseksi taisteluksi, vaikka sitä etukäteen molemmin puolin toivottiin.
Go Steelers Go!!!
VastaaPoista