Se on joskus pienestä kiinni...
Lauantain ensimmäisessä ottelussa vastassa Classis jonka osalta tarvitsimme suurinumeroisen voiton, jotta mahdolliseen tasapisteisiin päädyttäessä sijoittautuisimme edelle maalisuhteella. Tehtävä vaikutti haasteelliselta, joten emme puhuneet siitä poikien kanssa lainkaan. Ensimmäisessä erässä peli pyöri mukavasti vastustajan päädyssä ja maaleja tipahteli tasaisesti. Ihmeellisintä oli, että maalin tullessa sitä juhlittiin jipii -meiningillä. Eli fiilis oli kuin treeneissä, vaikka peli näytti todella hyvältä, tunne puuttui. Erä kuitenkin meille 6-2. Seuraavaan erään hieman enemmän tunnetta ja tiiviimpää puolustuspeliä ja kahden erän jälkeen 9-3. Viimeinen erä vielä pienellä parannuksella ja lopputulos 13-3. Numeroiden valossa saimme aikaiseksi lopputuloksen jota emme edes uskaltaneet odottaa. Voitto viimeisestä pelistä ja meillä olisi täysi mahdollisuus jopa voittaa alkusarja!
Toisessa ottelussa tuttuakin tutumpi Urbans. Pelillisesti tekeminen kateissa ja sekavaa, vastustajan tarjotessa meille kryptoniittiä. Rohkea hyökkääminen ja pienet nukahdukset kostautuivat yksi kerrallaan, sillä Urbansin pojat pelasivat nopeilla siirroilla pallon pakkien selustaan ja laitureita yksi toisensa jälkeen karkuteille. Kesti aikansa ennen kuin kyseinen aukko saatiin tukittua, mutta tilanteen myötä olimme takaa-ajo asemassa. Pelillisesti mitään hätää ei ollut, mutta kun ei uppoa, niin ei uppoa. Paikkoja haettiin maltillisesti ja paikoille hakeuduttiin aktiivisesti. Tolppa, ylärima, haamupelastus, yli, ohi... Maalia kohden jouduttiin tekemään paljon töitä, mutta aina silloin tällöin myös palkintoja saatiin. Kolmanteen erään maalin takaa-ajossa. Pelin hallinnasta huolimatta maalien teko oli yhtä tahmeata, kuin aikaisemmissakin erissä ja niitä saatiin aikaiseksi yksi, vastustajan jäädessä nollille. Lopputulos 5-5 oli pojille kuin tappio ja vastustajalle kuin voitto. Vastustajalle hatunnosto meidän heikkoutemme löytämisestä ja hyödyntämisestä! Kyseessä kuitenkin maalintekopeli ja pallon hallinnalla ei ole merkitystä, joten ansaittu lopputulos.
Ottelun päättyessä tasan ja Classicin hoitaessa omassa pelissään Kooveen, lopputuloksena sarjan neljäs tila ja alempi jatkosarja kutsuu. Jos jotain hyvää, niin ei tarvinut sunnuntaina lähteä Raholaan ylimääräiseen karsintaotteluun! Karsintaottelussa kohtasivat KooVee sekä RoPo, joka jatkoajalla ratkesi RoPon voittoon 4-3. Näin ollen keväällä kohtaavat KooVee, LeKi, Steelers Valkoinen, YPA sekä KyPo ja ratkovat kuka pääsee vielä yrittämään ylialueelliseen loppuhuipentumaan pääsyä.
Lauantain ensimmäisessä ottelussa vastassa Classis jonka osalta tarvitsimme suurinumeroisen voiton, jotta mahdolliseen tasapisteisiin päädyttäessä sijoittautuisimme edelle maalisuhteella. Tehtävä vaikutti haasteelliselta, joten emme puhuneet siitä poikien kanssa lainkaan. Ensimmäisessä erässä peli pyöri mukavasti vastustajan päädyssä ja maaleja tipahteli tasaisesti. Ihmeellisintä oli, että maalin tullessa sitä juhlittiin jipii -meiningillä. Eli fiilis oli kuin treeneissä, vaikka peli näytti todella hyvältä, tunne puuttui. Erä kuitenkin meille 6-2. Seuraavaan erään hieman enemmän tunnetta ja tiiviimpää puolustuspeliä ja kahden erän jälkeen 9-3. Viimeinen erä vielä pienellä parannuksella ja lopputulos 13-3. Numeroiden valossa saimme aikaiseksi lopputuloksen jota emme edes uskaltaneet odottaa. Voitto viimeisestä pelistä ja meillä olisi täysi mahdollisuus jopa voittaa alkusarja!
Toisessa ottelussa tuttuakin tutumpi Urbans. Pelillisesti tekeminen kateissa ja sekavaa, vastustajan tarjotessa meille kryptoniittiä. Rohkea hyökkääminen ja pienet nukahdukset kostautuivat yksi kerrallaan, sillä Urbansin pojat pelasivat nopeilla siirroilla pallon pakkien selustaan ja laitureita yksi toisensa jälkeen karkuteille. Kesti aikansa ennen kuin kyseinen aukko saatiin tukittua, mutta tilanteen myötä olimme takaa-ajo asemassa. Pelillisesti mitään hätää ei ollut, mutta kun ei uppoa, niin ei uppoa. Paikkoja haettiin maltillisesti ja paikoille hakeuduttiin aktiivisesti. Tolppa, ylärima, haamupelastus, yli, ohi... Maalia kohden jouduttiin tekemään paljon töitä, mutta aina silloin tällöin myös palkintoja saatiin. Kolmanteen erään maalin takaa-ajossa. Pelin hallinnasta huolimatta maalien teko oli yhtä tahmeata, kuin aikaisemmissakin erissä ja niitä saatiin aikaiseksi yksi, vastustajan jäädessä nollille. Lopputulos 5-5 oli pojille kuin tappio ja vastustajalle kuin voitto. Vastustajalle hatunnosto meidän heikkoutemme löytämisestä ja hyödyntämisestä! Kyseessä kuitenkin maalintekopeli ja pallon hallinnalla ei ole merkitystä, joten ansaittu lopputulos.
Ottelun päättyessä tasan ja Classicin hoitaessa omassa pelissään Kooveen, lopputuloksena sarjan neljäs tila ja alempi jatkosarja kutsuu. Jos jotain hyvää, niin ei tarvinut sunnuntaina lähteä Raholaan ylimääräiseen karsintaotteluun! Karsintaottelussa kohtasivat KooVee sekä RoPo, joka jatkoajalla ratkesi RoPon voittoon 4-3. Näin ollen keväällä kohtaavat KooVee, LeKi, Steelers Valkoinen, YPA sekä KyPo ja ratkovat kuka pääsee vielä yrittämään ylialueelliseen loppuhuipentumaan pääsyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti