Takki auki pakkasessa aiheuttaa aina ongelmia...
Ensimmäisessä pelissä vastassa syksyn peleistä tuttu LFT, joka alusta asti oli askeleen edellä tekemisessä. Liekkö taustalla viime syksynä pelatut kohtaamiset (2-0 meille) ja tunne helposta pelistä, valmentajien heikko strategia tai peliin valmistaminen, mutta pelin alkuvaiheissa ei nähty tuttua taistelevaa ilmettä tai niitä pelin rakentamiseen tarvittavia pieniä helppoja syöttöjä. Ensimmäisen erän saldo vastustajalla nolla torjuntaa , mutta onneksi kaverikaan ei pystynyt ohittamaan meidän puolustustamme. Toisessa erässä peliin alkoi tulla sykettä ja laukauksiakin saatiin maalille asti, mutta se ei tällä kertaa riittänyt, sillä maalimerkinnät meni tässä erässä naapurille 1-3. Kolmannessa erässä olisimme kaivanneet muutamaa onnekasta pomppua, sillä pelillisesti aloimme olla jo kärryllä. Mitään ei ollut enään hävittävissä ja kaverin parin maalin etumatka piti kuroa umpeen. Valitettavasti maalien eteen jouduttiin tekemään hirvittävä määrä töitä ja yrittäminen myös kostautui kaverin nopeina vastahyökkäyksinä. Erä pelattiin jo maalimerkinnöillä tasan 2-2. Lopputulos 3-5 ja onnittelut LFT:lle revanssista.
Ilveksen Eastiä vastaan kaivattiin edellisen viikonlopun kaltaista tason nostoa ensimmäisen ja toisen pelin välillä. Lisäksi siirryttiin viime syksyn lääkkeisiin ja kaivettiin mankkaan Cheekin Jippikayje, Fintelligensin Mikä Boogie sekä Apulannan Minä olen voittaja. Vanhassa näköjään vara parempi, sillä kentällä nähtiin täysin uudella ilmeellä oleva joukkue. Ensimmäinen erä meille 0-1 ja toisessa hanat auki ja taululle 0-4. Sitten... Niin sitten... Innokkuus hyökkäämiseen aiheuttaa yleensä ongelmia puolustukseen ja kun kaveri nakuttaa maalin kerrallaan ja uskoo omaan asiaansa, tapahtui meillä jotakin, joka saa valmentajat mietteliääksi. Seurauksena pientä liikayrittämistä, joka kostautuu uusina pieninä virheinä ja kaverit osaavat ylemmässä jatkosarjassa hienosti hyödyntää paikkansa. Vaikka kolmanteen erään siirryttiin meidän johdossamme 2-4, jatkoi Ilves siitä mihin se oli toisen erän lopulla jäänyt. Ajassa 36.46 taululla komeili kaverin 5-4 johto. Onneksi kolmansien erien viimeiset viisi minuuttia ovat aina olleet vahvuutemme, eikä kyseinen ottelu tuonut siihen poikkeusta. Pari minuuttia ennen loppua Nikke pois häkistä, kuudes kenttäpelaaja kentälle ja mylly pyörimään. Armottomalla taistelulla saimme luotua tukun vaarallisia paikkoja, joista ajassa 44.10 Ossi pääsi painamaan henkisesti tärkeän maalin ja ottelun tasoihin 5-5. Lopputuloksena tasapeli ja pistetilin avaus. Ottelu oli niin vaiherikas, että toisaalta harmitti, mutta silti tuntui lähes voitolta. Valmentajat onnittelevat poikia hyvästä väännöstä ja kiittävät taas pari vuotta lyhyemmästä eliniästä... Kuten todettua jo viime turnauksen jälkeen, ei kukaan joukkueista ole meille mahdoton, kunhan saamme kaivettua jo ensimmäiseen peliin sen tutun viime syksyisen liikkeen ja liikkumisen riemun. Muutaman viikon tauko otteluissa ja ahkeraa treenaamista ja sitten kokeillaan -00 sarjassa uudella innolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti